Sama uni on toistunut jo viikon, joka yö.

 

Uneni sijoittuu niitylle, josta tulee mieleen Kivinokan ja Viikin pellon yhdistelmä. Avaran pellon sivussa, metsän rajassa, seisoo kaksi latoa, joiden vanha punainen maalikerros jo rapisee pois. Avaran niityn halkaisee keskeltä tie, joka kiemurtelee käärmeen lailla latojen vierestä metsänrajaan.

 

Unessani on kesä ja kaikki kukkii. Kuitenkin taivasta painaa raskaat pilvet, jotka tekevät ilmasta harmaansakean. Joka kerta unessa on yksi alue, missä vietän yön kaverini kanssa yhdessä. Kaverini sekoaa kolmantena yönä, aina. 

 

Sen jälkeen lähdemme tupakalle. Tumppaamme tupakat maahan ja lähdemme kotiin pyörällä.

 

Seuraavana päivänä uutisissa näkyy tieto, että joku on menehtynyt samalla vanhalla ladolla. Pelkäämme että tumpatut tupakat johtavat poliisit jäljillemme, niinpä lähdemme takaisin, mutta olemme myöhässä. Kaikki on jo pengottu.

 

Päälleni hyökyy kauhea stressi siitä, että meitä kahta epäillään murhaajiksi, vaikka emme ole tehneet mitään. Näen samaa unta myös rikostutkijoiden näkökulmasta.

 

- opiskelijalta

​

​